Erilaiset polymerointimenetelmät, prosessiolosuhteet ja tuotesovellukset vaativat erilaisia initiaattoreita.
Liuospolymeroinnissa tulisi käyttää orgaanisia peroksideja tai atso-initiaattoreita, joilla on sopiva liukoisuus; vesiliuos- tai vesiemulsiopolymeroinnissa tulee käyttää epäorgaanisia peroksideja, vesiliukoisia-redox-järjestelmän käynnistimiä tai vesiliukoisia atso-initiaattoreita.
The activation energy and half-life of the initiator should be selected based on the polymerization temperature. For example, at high temperatures (>100 astetta), initiaattoreita, joiden aktivaatioenergiat ovat 138–183 kJ/mol, ovat kumeenihydroperoksidi, tert-butyylihydroperoksidi ja di-tert-butyyliperoksidi; keskilämpötilassa (30–100 astetta) initiaattoreita, joiden aktivaatioenergiat ovat 110–138 kJ/mol, ovat bentsoyyliperoksidi, lauroyyliperoksidi, atsobisisobutyronitriili ja persulfaatti; matalissa lämpötiloissa (-10–30 astetta) initiaattoreita, joiden aktivaatioenergiat ovat 63–110 kJ/mol, ovat kumeenihydroperoksidi/rauta(II)kloridi ja bentsoyyliperoksidi/N,N-dimetyylianiliini. Yleensä tulisi valita initiaattorit, joiden puoliintumisaika on samaa suuruusluokkaa tai vastaava kuin polymerointiaika.
Redox-initiaattoreita tulee käyttää aina kun mahdollista.
Valitun initiaattorin ei pitäisi vaikuttaa haitallisesti polymeerin laatuun ja ominaisuuksiin.
Käytettävän initiaattorin määrän on oltava sopiva; liian paljon tai liian vähän johtaa liian nopeaan ja hallitsemattomaan reaktioon, kun taas liian vähän haittaa käynnistymistä, estäen reaktion etenemisen kunnolla ja vaikuttaen polymeerin ominaisuuksiin. Tyypillinen annos on 0,12–0,7 % monomeerin painosta. Kahden tai useamman initiaattorin yhdistelmä voi säätää puoliintumisaikaa-ja parantaa tuloksia.
Varastointi vakaa ja turvallinen.
-Myrkytön, terveydelle vaaraton eikä vaikuta negatiivisesti ympäristöön.
Varmistetaan luotettava hankinta ja kohtuullinen hinta.
