Elintarvikkeiden säilöntäaineet ovat aineita, jotka estävät jatkuvasti mikro-organismien kasvua, joiden aineenvaihdunnan substraatit ovat mädäntyviä aineita. Tärkeää on, että ne voivat estää herkimpien pilaantumisprosessien esiintymisen eri olosuhteissa, erityisesti ylläpitäen jatkuvaa vaikutusta, vaikka yleinen sterilointi ei olisi riittävää. Mineraaliöljyä, kivihiilitervaa ja tanniineja käytetään kuitujen ja puun säilöntään; biologisissa näytteissä käytetään formaldehydiä, elohopeakloridia, tolueenia, butyyliparabeenia, nitrofurantoiinijohdannaisia tai balsamihartseja. Säilöntäaineiden käyttöä elintarvikkeissa on rajoitettu, joten fysikaalisia menetelmiä, kuten kuivausta ja peittausta, käytetään yleisemmin. Erikoissäilöntäaineita ovat orgaaniset hapot, kuten etikkahappo, öljyhappoestereitä sisältävät kasviöljyt ja erityiset eteeriset öljykomponentit, kuten sinappi. Paikallisiin sovelluksiin organismeissa (kuten ihmisen kehon pinnalla tai ruoansulatuskanavassa) voidaan käyttää erilaisia säilöntäaineita (kuten jodoformia, fenyylisalisylaattia, aniliinivärejä tai akridiinipigmenttejä) erityisolosuhteista riippuen.
Elintarvikkeiden säilöntäaineet ovat aineita, jotka estävät aineiden pilaantumista. Toisin sanoen niillä on jatkuva estovaikutus sellaisten mikro-organismien kasvuun, jotka käyttävät mädäntyviä aineita aineenvaihdunnan substraatteina. Tärkeää on, että se voi estää pilaantumista eri olosuhteissa, erityisesti säilyttää tehonsa silloinkin, kun yleinen sterilointi ei ole riittävä.
Käytetyt tyypit vaihtelevat maailmanlaajuisesti; Yhdysvallat käyttää 50, Japani noin 40, ja bakterisidit eroavat toisistaan, mutta niillä ei yleensä ole bakterisidistä vaikutusta, ne vain estävät mikrobien kasvua; niillä on alhainen myrkyllisyys ja ne vahingoittavat mahdollisimman vähän ruoan makua; ja niiden sovellusmenetelmät ovat suhteellisen helppoja hallita.
kotimaani edellyttää 30 säilöntäaineen käyttöä, mukaan lukien bentsoehappo, natriumbentsoaatti, sorbiinihappo, kaliumsorbaatti ja kalsiumpropionaatti.
