Kosmeettiset säilöntäaineet ovat olennainen osa formulaatioita, ja niitä käytetään estämään mikrobien kasvua ja lisääntymistä, estämään tuotteiden pilaantumista ja varmistamaan tuoteturvallisuus. Kosmetiikan eri annostusmuodoilla on merkittävästi erilaiset säilöntäainevaatimukset: korkeamman vesipitoisuuden omaavat tuotteet (kuten väriaineet ja emulsiot) vaativat enemmän säilöntäaineita; kun taas öljyjä tai vahoja lähempänä olevat kosmetiikkatuotteet ovat alhaisen vesiaktiivisuuden vuoksi vähemmän alttiita mikrobien kasvulle ja vaativat siten suhteellisen vähemmän säilöntäaineita.
Kosmetiikan tuotannossa yhdistetään usein useita säilöntäaineita laajentamaan antibakteerisen kirjon, parantamaan säilöntäaineen tehokkuutta ja vastustamaan sekundaarista kontaminaatiota. "Säilöntäaineettoman{{1}" tuotteiden saavuttaminen edellyttää pääasiassa kahta menetelmää: toinen on antibakteeristen ainesosien lisääminen kosmeettiseen käyttöön sallittujen lisäksi; toinen täyttää säilöntäaineet{2}}vapaat tuotestandardit annostelumuodon (kuten puhtaat öljyvalmisteet, kiinteät formulaatiot) ja pakkausmuodon (kuten tyhjiöpakkaus, kertakäyttöpakkaus) osalta.
Bloomage Biotechnologyn esimerkkinä se vähentää tai korvaa perinteisten säilöntäaineiden käyttöä kokonaisvaltaisella lähestymistavalla, joka kattaa raaka-aineiden yhteensopivuuden (kuten polyolien antibakteeristen ominaisuuksien hyödyntämisen), aseptisen täyttötekniikan ja tyhjiöpuristimen pakkaamisen. Kosmetiikka, joka väittää olevansa "säilöntäainevapaa" markkinoilla, jakautuu pääasiassa kolmeen luokkaan: tuotteet, jotka eivät aidosti sisällä säilöntäaineita (kuten kertakäyttökapselit ja eteeriset öljyt); tuotteet, jotka sisältävät ainesosia, joilla on säilöntäominaisuuksia, mutta joita ei ole mainittu sallittujen käyttötarkoitusten luettelossa (kuten pentyleeniglykoli ja kaprylyyliglykoli); ja tuotteet, joita epäillään vääristä mainoksista tai kuluttajien harhaanjohtamisesta.
